Aineeton omaisuus pandemian muuttamassa maailmassa osa I - Maailma on muuttunut IP-intensiivisemmäksi

Myös aineettoman omaisuuden kentällä on pandemian aikana tapahtunut paljon. Käsittelen näitä osin yllättäviäkin muutoksia seuraavassa kirjoitussarjassa, jonka ensimmäinen osa koskee korona-ajan IP-suojausaktiviteettia ja sen vaikutuksia. Toisessa osassa siirryn käsittelemään yritysten IP-kulttuuria, josta kuulee nykyisin puhuttavan yhä tärkeämpänä osana yrityksen IP-strategiaa. Kirjoitussarjan kolmas ja viimeinen osa on pyhitetty vastuullisuutta ja kestävää kehitystä käsitteleville IP-kysymyksille. Kaikki mainitut teemat osoittavat hyvin, että myös IP-oikeuksien kohdalla vain muutos on pysyvää ja että muuttuvassa IP-kentässä menestyminen edellyttää yrityksiltä huomattavasti aktiivisempaa ja tiedostavampaa suhtautumista.    

Osa I – Maailma on muuttunut IP-intensiivisemmäksi 

Immateriaalioikeuksien kannalta eräs selkeimmistä korona-ajan yllätyksistä on ollut se, että tavaramerkkejä ja patentteja on haettu hyvin aktiivisesti pandemian tuomista epävarmuustekijöistä huolimatta. Monet kansalliset ja kansainväliset rekisteriviranomaiset ovat raportoineet jopa ennätyksellisen suurista hakemusmääristä. 

Esimerkiksi PRH:lle jätettiin vuonna 2020 tavaramerkki- ja patenttihakemuksia eniten viiteen vuoteen, ja myös EU-tavaramerkkien jo useita vuosia jatkunut hakemusmäärien nousu ei taittunut pandemian seurauksena.

Korkean IPR-suojausaktiviteetin voi todeta olevan osa laajempaa kansainvälistä trendiä, sillä myös WIPO:n raporteista käy ilmi, että uusia tavaramerkki- ja patenttihakemuksia on pandemian aikana haettu eri puolilla maailmaa selkeästi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Suomessa IPR-suojausinto on alkanut näyttää tasaantumisen merkkejä oikeastaan vasta vuoden 2021 jälkimmäisellä puoliskolla, kun taas EU-tasolla ja globaalisti nousujohteisuus tuntuu vain jatkuvan.

Trendi on ollut vähintäänkin yllättävä, joten mistä tämä kaikki sitten johtuu?

Vaikka taloudelliset tukitoimet ovat pandemian aikana olleet merkittävät, lienee loogisin selitys korkeille IPR-hakemusmäärille siinä, että pandemiasta selviytyminen on yksinkertaisesti pakottanut yritykset innovoimaan: työskentely- ja yhteydenpitotavat ovat muuttuneet – kenties pysyvästi – puhumattakaan lääketeollisuuden ennenäkemättömän suurista tutkimus- ja kehitysinvestoinneista koronaviruksen nujertamiseksi. Nämä seikat huomioiden on loogista, että uusia innovaatioita on myös syntynyt, ja että erityisesti digitaaliset tuotteet, lääkkeet ja liiketoimintaan liittyvät palvelut ovat olleet hyvin edustettuina uusien IPR-hakemusten tilastoissa. 

Toinen merkille pantava seikka tilastoista on kiinalaisten IPR-aktiivisuus. Tämä näkyy paitsi Kiinan rekisteriviranomaisen kansallisissa hakemusmäärissä, myös kiinalaisten yritysten muiden maiden rekisteriviranomaisille jättämissä IPR-hakemuksissa. Tilastoissa Kiina hallitseekin useimpia kärkisijoja Yhdysvaltojen tullessa toisena ja Saksan kolmantena. Toki tämä on osittain perusteltavissa Kiinan talouden voimistumisella, mutta oli syy mikä tahansa, kiinalaisyritysten IP-aktiivisuus on seikka, joka vaikuttaa jo nyt monien kotimaisten ja kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten liiketoimintaan. 

Myös rekisteröityjen IP-oikeuksien ulkopuolella on pandemian aikana ollut vilkasta. 

Datan merkityksestä ja sen IP-suojauksesta on puhuttu jo vuosia, mistä syystä liikesalaisuuksien suoja ja ylipäätään liikesalaisuuksia koskevat kysymykset ovat viimeistään pandemian aikana nousseet keskiöön. Asiaa on Suomessa ollut omiaan vauhdittamaan uusi liikesalaisuuslakimme, joka astui voimaan 15.8.2018 (ja josta kollegani Tom Vapaavuori on kirjoittanut erinomaisen hyödyllisen verkkoartikkelisarjan).

Meidän asianajajien työpöydällä liikesalaisuuksien merkityksen kasvu on näkynyt muun muassa siinä, että liikesalaisuuksista toivotaan entistä enemmän koulutuksia ja monet organisaatiot lanseeraavat erityisiä liikesalaisuuksien suojausohjelmia. Myös huippuasiantuntijoiden tai -asiantuntijatiimien siirtymiset kilpailijalta toiselle, joita pandemian aikana on nähty ehkä tavanomaistakin enemmän, ovat herättäneet kysymyksiä molemmin puolin pöytää – ei siis pelkästään liikesalaisuuksien puolustamisen näkökulmasta entisen työnantajan taholta, vaan myös uuden työnantajan puolelta toimintavapauksien ja olemassa olleen tuotekehitystyön turvaamiseksi ns. tiedon saastumiselta.

Toinen kohonneen IP-aktiivisuuden mukanaan tuoma kysymys on ollut ehkä jopa hieman koomiselta kuulostava huoli siitä, loppuvatko tavaramerkit kesken. 

Erään tutkimuksen mukaan yli 75 % englannin kielen 20.000 yleisimmästä sanasta vastaa nimittäin rekisteröityä EU-tavaramerkkiä ja jäljellä oleviin sanoihin liittyy negatiivisia merkityssisältöjä. Suomen kielen osalta vastaavaa tutkimusta ei käsittääkseni ole tehty, mutta selvää on, että kansainvälisesti toimivien suomalaisyritysten on syytä kiinnittää entistäkin suurempaa huomiota kolmansien osapuolten tavaramerkkeihin uusia tuotelanseerauksia ja markkinavaltauksia suunniteltaessa. Muuten tuloksena saattaa olla lihava riita tai nimen vaihtaminen, joka saatetaan tulkita merkkinä liiketoimintaongelmista. 

Tavaramerkkirekisteröintien suuresta lukumäärästä aiheutuvia huolia pystytään toki ehkäisemään monin eri keinoin. Suomesta esimerkkinä voidaan mainita viime vuosina tiukentuneet tavara- ja palveluluettelojen hyväksymiskäytännöt, tavaramerkkien hallinnolliset kumoamiskeinot sekä ylipäätään se, että Suomessa rekisteriviranomainen tutkii viran puolesta, onko haettu tavaramerkki sekoitettavissa aiemmin rekisteröityihin tavaramerkkeihin. Tämä viimeksi mainittu järjestely toki suojelee vain Suomen tavaramerkkirekisteriä ”täyttymiseltä” ja itse asiassa muodostaa monille suomalaisyrityksille syyn olla hakematta suomalaisia kansallisia tavaramerkkejä – Suomen käsittävän tavaramerkkisuojauksen kun saa myös EU-tavaramerkin avulla EUIPO:sta, jossa aiempia tavaramerkkirekisteröintejä ei viran puolesta aseteta uuden hakemuksen esteeksi. 

Järjestelmän valuvikojen hyödyntämisen ohella IP-intensiivisemmässä maailmassa menestyminen edellyttää myös IP-oikeuksien entistä tehokkaampaa valvontaa (esimerkiksi juuri loukkaavien tavaramerkkien rekisteröinnin estämiseksi EU-tavaramerkkeinä) ja ylipäätään oman yrityksen aineettomien omaisuuserien arvostamista ja tehokasta hyödyntämistä. Edellä käsitellyt tilastot osoittavat, että monet yritykset ovat käyttäneet pandemian uusien innovaatioiden luomiseen ja oman IP-salkkunsa painoarvon kasvattamiseen. Jos siis vastaavaa ryhtiliikettä ei ole tehty omassa liiketoiminnassa, niin olisiko sen aika viimeistään nyt?

Lähteitä:

PRH 17.1.2021: Tilastot tavaramerkeistä ja patenteista: Koronavuonna hakemuksia eniten viiteen vuoteen

WIPO 8.11.2021: World Intellectual Property Indicators Report: Worldwide Trademark Filing Soars in 2020 Despite Global Pandemic

PRH 2021: Tilastot kansallisista tavaramerkkihakemuksista ja Suomeen kohdistetuista kansainvälisistä rekisteröinneistä

WIPO 2.3.2021: Innovation Perseveres: International Patent Filings via WIPO Continued to Grow in 2020 Despite COVID-19 Pandemicz

WIPO 2021: World Intellectual Property Indicators 2021

Tom Vapaavuori 2021: Näkemyksiä liikesalaisuuslaista I-VIII

Anu Leena Koskinen: Entisillä työntekijöillä oli tuhansia Nokian Renkaiden tiedostoja – hovioikeus lievensi hieman tuomioita Suomen suurimmassa yrityssalaisuusjutussa, Yle Uutiset 19.6.2019

James Nurton: Is Europe Running Out of Trademarks? Professor Beebe Talks EU Trade Mark Depletion, IP WatchDog 19.11.2021

Saara Koho: Ei nimi yhtiötä pahenna, Talouselämä 43/2021.