Näkemyksiä liikesalaisuuslaista V – Missä menee liikesalaisuuden sallitun ja kielletyn hankkimisen raja?

 Tom Vapaavuori

10-2018

Liikesalaisuuslaki 

Reverse engineering

Mersun uutuusmalli on tullut tehtaan hihnalta täynnä uutta teknologiaa ja härpäkettä. Osa innovaatioista on suojattu yksinoikeuden antavilla teollisoikeuksilla, mutta kaikkea ei niillä pystytä suojaamaan. Muutaman päivän päästä kilpailija Romumuka Corp on lähiladossa purkanut auton atomeiksi, analysoinut sen ja pyrkinyt selvittämään siinä olevan salaisen tiedon. Näin saa tehtyä mukavan tuotekehitysharppauksen. Mutta eikö tätä liikesalaisuutta suojatakaan tuoreella liikesalaisuusdirektiivillä ja liikesalaisuuslailla?

Nyt ollaan liikesalaisuussuojan syvimpien kysymysten äärellä. Mitä liikesalaisuus viime kädessä on ja miten niitä voi sallitusti hankkia? Jo pitkään on varsin universaalisti katsottu, että liikesalaisuuden voi sallitusti hankkia havainnoimalla, tutkimalla, purkamalla tai testaamalla yleisön saatavilla olevaa tuotetta. Näin hankittua liikesalaisuutta voi myös hyödyntää vapaasti. Kyse on reverse engineeringistä eli käänteismallinnuksesta tai käänteisestä tuotekehittelystä, jota koskeva nimenomainen oikeutus on kirjattu liikesalaisuusdirektiiviin ja -lakiin (LSL 3.4 §:n 2 k). Jos tieto on kaiken lisäksi tällä tavoin helposti selville saatavissa, kyse ei ylipäätään ole liikesalaisuudesta, koska tieto ei tällöin ole salaista (LSL 2 §:n 1a k).

Siitä siis vaan ostamaan, purkamaan ja analysoimaan yleisesti myynnissä olevia tuotteita. Jos se olisi näin helppoa ja kilpailijan salaisuudet selviäisivät, ei omaan tuotekehitykseen kannattaisikaan panostaa. Tosiasiassa reverse engineeringillä voidaan kuitenkin selvittää vain hyvin rajallinen määrä tuotteen liikesalaisuuksista, ja selvittäminen on kallista ja aikaavievää. Suurin osa liikesalaisuuksista ei ilmene mitenkään valmista tuotetta tarkastelemalla, eikä ainakaan sillä tarkkuudella kuin laadukas kehitys- tai valmistustoiminta vaatisi. Lisäksi tuotteen eri salaiset välivaiheet ja valmistusmenetelmät eivät selviä mitenkään valmiista tuotteesta. Tästä huolimatta liikesalaisuusprosesseissa vastaajien yksi kiistämisargumentti on yleisesti, että liikesalaisuus selviää näin tuotteesta.

Hyvä nyrkkisääntö eri suojamuotojen välillä on:

  • jos salainen tieto ilmenee valmiista tuotteesta, patentoi se
  • jos salainen tieto ei ilmene valmiista tuotteesta, pidä tieto liikesalaisuutena

Varsinkin toimittaessa markkinoilla, joissa toisen IPR:iä ei arvosteta, on parempi pitää tieto mahdollisimman salassa kilpailijoilta.

Mitä jos alun esimerkissä julkaisematon Mersun malli olikin vasta koeajettavana yhteistyökumppanilla ja tätä oli kielletty selvittämästä siinä oleva salainen tieto? Sekä direktiivin että liikesalaisuuslakimme mukaan sopijakumppania voidaan kieltää tekemästä reverse engineeringiä. Tämä on tärkeää luottamuksellisen tuotekehitystyön varmistamiseksi ja tällaisten sopimusehtojen voikin ennustaa lisääntyvän tulevaisuudessa.

Independent development

Toinen sallittu liikesalaisuuden hankintakeino on itsenäinen keksiminen ja luonti (independent development) (LSL 3.4 §:n 1k). Romumuka Corp voi siten kehittää itse ja itsenäisesti vastaavan teknologian. Tämä liittyy liikesalaisuuden perusluonteeseen. Liikesalaisuussuoja ei anna kenellekään yksinoikeutta liikesalaisuuteen, vaan kuka tahansa voi itsenäisesti kehittää saman liikesalaisuuden ja hyödyntää sitä. Liikesalaisuussuoja kieltää vain liikesalaisuuden oikeudettoman hankinnan, käyttämisen ja ilmaisemisen.

Yritysten onkin pystyttävä osoittamaan tuotekehityksen olevan sillä tavoin itsenäistä, ettei sitä rajoita toiselta saatu liikesalaisuus. Jos yritys on omassa tuotekehityksessään loukannut toisen liikesalaisuutta, voi lopputuloksena olla liikesalaisuutta loukkaava tuote ja tuotekehitys saastuu (lisää aiheesta kirjoituksestani Liikesalaisuutta loukkaavan tuotteen karmea kohtalo).

Kielletyt hankintatoimet

Kun kerran liikesalaisuuslaissa on kielletty liikesalaisuuden oikeudeton hankinta, niin mikä sitten on tällaista oikeudetonta toimintaa? Liikesalaisuuslain mukaan suunnilleen kaikki muu kuin yllä kuvattu toiminta liikesalaisuuden hankkimiseksi on kiellettyä, jos se tapahtuu liikesalaisuuden oikean haltijan suostumuksetta (LSL 3.2 §). Perälautana lain mukaan on se, että viime kädessä hyvän liiketavan vastainen toiminta liikesalaisuuden hankkimiseksi on oikeudetonta, kun taas hyvän liiketavan mukainen toiminta on sallittua. Rikoslaissa oikeudetonta hankintaa kutsutaan yritysvakoiluksi.

- - - - -

Liikesalaisuuskirjan nimenmuutos

Pitkä Jaakobin paini on päättynyt. Liikesalaisuussuojaa käsittelevän kirjani kolmas, täysin uudistettava painos muuttaa nimeään. Vuonna 2005 kirjan nimi oli Yrityssalaisuudet ja salassapitosopimukset, 2016 Yrityssalaisuudet, liikesalaisuudet ja salassapitosopimukset ja seuraavaksi Liikesalaisuudet ja salassapitosopimukset. Ympyrä on sulkeutunut ja palataan sinne, minne liike-elämä ja nyttemmin liikesalaisuuslaki on terminologiaa vienyt. "Yrityssalaisuus" kummittelee edelleen rikosnimikkeissä, mutta muuten siirtykööt termien hautuumaalle.

Tämä teksti on jatkoa liikesalaisuuslakia käsittelevälle kirjoitussarjalleni. Sarjan aiemmat osat löydät alta:

 

Kirjoittajat