Valtion tuki koronarajoitusten kohteeksi joutuneille ravintoloille

 Mikko Rajala, Iina Lahtinen

05-2020

Hallitus on tänään antanut eduskunnalle hallituksen esityksen laiksi ravitsemisyrittäjien uudelleentyöllistämisen tukemisesta ja toiminnan rajoitusten hyvittämisestä.

Lainsäädäntöhankkeen tarkoituksena on kompensoida niitä kiinteitä kustannuksia, joista ravitsemisyrittäjät eivät ole voineet joustaa ravintoloiden avoinna pitämiselle asetettujen rajoitusten voimassaoloaikana. Keskeisimpiä tällaisia kustannuksia ovat toimitilojen, laitteiden ja kaluston vuokrat.

Hyvityksen määrä perustuu siihen, kuinka paljon yrityksen myynti on rajoitusaikana laskenut vertailuajankohdasta, eli tammi-helmikuun 2020 keskimyynnistä. Hyvityksenä maksetaan 15 % myynnin muutoksesta per kuukausi rajoitusten voimassaoloajalta. Lakitekstin ja perusteluiden valossa jää kuitenkin jossain määrin epäselväksi, lasketaanko toukokuulta 2020 maksettavan hyvityksen määrä vertaamalla huhtikuun vai toukokuun tosiasiallista myyntiä vertailuajankohtaan. Hallituksen esityksen mukaan ehdotettu 15 % hyvitys vastaisi keskimääräisesti noin puolta joustamattomista juoksevista kustannuksista ravitsemisyrityksissä. Yli miljoonan euron myynnistä hyvitys on 5 % ja yrityskohtainen maksimimäärä on 500.000 euroa. Laissa ei kerrota, tarkoitetaanko myynnillä arvonlisäverotonta vai arvonlisäverollista myyntiä.

Hyvityksen erikoisuutena on, että se maksetaan pääosin ilman hakemusta joukkomaksatuksena kaikille yrityksille, jotka Verohallinnolle ilmoittamansa Tilastokeskuksen tilastoluokan mukaan kuuluvat ravitsemisyrityksiin. Muita tukia hakeneille yrityksille hyvitys myönnetään hakemuksesta ja hyvityksen määrästä vähennetään mahdolliset muut koronapandemiaan perustuvat tuet.

Kun ravitsemisliikkeiden toiminnan rajoittamista koskeva väliaikainen laki annettiin, eduskunta edellytti, että ravitsemisyrittäjille kompensoidaan rajoituksista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Hyvitys vastaa siis sekä eduskunnan että ravitsemisalan tahtotilaan, mutta hyvitysmalliin liittyy monia ongelmakohtia.

Epäselvyyttä liittyy ensinnäkin rajanvetoon hyvitykseen oikeutettujen välillä. Soveltamisalansa mukaan laki koskisi luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jonka harjoittaman ravitsemisliikkeen toimintaa on rajoitettu toiminnan rajoittamista koskevalla väliaikaisella lailla. Toisin sanoen hyvitykseen on oikeutettu (vain) laissa määritelty ravitsemisliike. Lainsäädännön mukainen ravitsemisliikkeen määritelmä on yksityiskohtainen, muttei kuitenkaan yksiselitteinen. Moni yritys harjoittaa monimuotoista toimintaa, jossa yhdistyy ravintola-/kahvilatoiminta ja vähittäiskauppa. Ravitsemisyrittäjät, jotka eivät kuulu ravitsemisyritysten tilastoluokkaan (automaattinen maksaminen tapahtuu tilastoluokkien perusteella), mutta jotka lain mukaan olisivat kuitenkin oikeutettuja hyvitykseen, voivat hakea hyvitystä erillisellä hakemuksella.

Koska hyvitys maksetaan pääosin ilman hakemusta, hyvitys tullaan maksamaan myös sellaisille yrityksille, jotka eivät tosiasiallisesti tarvitse hyvitystä. Monet vuokranantajat ovat myöntäneet vuokralaisilleen merkittäviä vuokranalennuksia tai vapautuksia vuokranmaksusta, joten kaikilla yrityksillä, joille hyvitys maksetaan, ei välttämättä ole ainakaan täysimääräisesti niitä kiinteitä kuluja, joita hyvityksellä on tarkoitus kompensoida.

Hyvitys maksetaan myös sellaisille yrityksille, joilla on taloudelliset edellytykset selvitä koronakriisistä ilman valtion tukeakin. Toisaalta hyvityksen saavat myös sellaiset yritykset, jotka eivät ole taloudellisesti elinkelpoisia koronakriisistä riippumatta, eli joiden osalta koronaepidemian johdosta annettujen rajoitusten vaikutukset ovat olleet vähäiset tai olemattomat.

Koska hyvitys maksetaan ilman hakemusta, ei hyvityksen saavia ravitsemisyrityksiä voida hyvityksen vastaanottamisen yhteydessä velvoittaa erityisten ehtojen tai sitoumusten noudattamiseen. Lukuun ottamatta varojenjakoa koskevaa rajoitusta, hyvitysten todellista käyttöä ei kontrolloida eikä valvota. Hyvityksen voi siis seuraamuksetta käyttää mihin tahansa; pahimmassa tapauksessa siten, että ne kiinteät kustannukset, joiden maksamiseen hyvitys on tarkoitettu, jäävät maksamatta.

Malli eroaa olennaisesti Ruotsin tukimallista, jossa hyvitys on kohdennettu vuokranmaksuun ja sidottu vuokranantajan myöntämän vuokranalennuksen määrään. Ruotsissa vuokranantajat on insentivoitu osallistumaan vuokralaisten tukemiseen samalla määrällä kuin valtio tukee ja huolehdittu siitä, että jos vuokranantaja on vapauttanut vuokralaisensa vuokranmaksusta kokonaan tai merkittävässä määrin, tuki kanavoituu vuokranantajalle.