Yksityishenkilöitä koskeva maastapoistumisvero voimaan vuoden 2023 alusta

Lakiehdotuksen mukaan omaisuuden arvonnousutulo on veronalaista pääomatuloa henkilön muuttaessa asumaan ulkomaille. Lainsäädännön piirissä on irtain omaisuus eli mm. osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet, optiot, eläkevakuutukset ja virtuaalivaluutat. Lähtökohtaisesti arvonnousutulo on muuttoa edeltävän päivän verovuoden pääomatuloa. Vaihtoehtoisesti verovelvollinen voi vaatia, että verotus toimitetaan omaisuuden luovutusvuonna, jos omaisuuden luovutus tapahtuu enintään kahdeksantena vuonna muuttovuoden jälkeen.

Maastapoistumisveroa ei esityksen mukaan määrättäisi seuraavissa tilanteissa:

• kun henkilö on ollut Suomessa verovelvollinen ja asunut Suomessa alle neljän vuoden ajan muuttoa edeltävien 10 vuoden aikana;
• kun luovutus tapahtuisi aikaisintaan kahdeksantena verovuonna muuttovuoden jälkeen; 
• kun omaisuuden yhteenlaskettu arvo olisi alle 500 000 euroa; tai
• kun omaisuuden laskennallinen luovutusvoitto olisi alle 100 000 euroa.

Maastapoistumisveron määrääminen edellyttäisi verovelvolliselta aktiivisia toimia, sillä arvonnousutulosta ilmoittaminen kuuluu yleisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin estämiseksi Verohallinto voi määrätä maastapoistumisveron jo laiminlyöntivuodelle. Mikäli verotusta lykätään siihen asti, kunnes omaisuus tosiasiassa luovutetaan, säilynee henkilöllä vuosittainen ilmoitusvelvollisuus seitsemän vuoden ajan muuttovuodesta, ellei omaisuutta tätä ennen luovuteta. 

Hallituksen esitykseen liittyvä lausuntokierros on päättynyt 12.9.2022 ja esitys on saanut osakseen paljon kritiikkiä muun muassa epätäsmällisyytensä johdosta. Lopullinen laki tuleekin todennäköisesti vielä muuttumaan esitetystä. Lakimuutoksen on helppo nähdä heikentävän Suomen kilpailukykyä ulkomaisesta osaavasta työvoimasta.  Luonnollisesti esityksellä voi myös olla merkittäviä negatiivisia vaikutuksia varakkaille yksityishenkilöille. 

Lakimuutos lisää olennaisesti sekä veronsaajan että veronmaksajan hallinnollista taakkaa ja sitä olisi mahdollista vähentää pienin muutoksin. Esimerkiksi nykyisessä esityksessä verotuksen lykkäämistä pitää erikseen vaatia, tehokkaampi lähtökohta olisi, että lykkääntyminen olisi automaatio. Tämä olisi myös verovelvollisen edun mukaista. Globaalissa mittakaavassa uudistus ei ole kuitenkaan ainoa laatuaan – vastaava sääntely on voimassa jo lukuisissa länsimaissa ja voimme odottaa vastaavan sääntelyn vakiinnuttavan asemansa yhä laajemmin.