Verohallinnolta uusi kannanotto koskien tiettyjen työnantajan maksamien kustannusten verokohtelua kansainvälisissä työskentelytilanteissa

Kannanoton on tarkoitus selkeyttää, millaiset korvaukset tulee käsitellä verollisina niin työnantajan toimittamassa ennakonpidätyksessä kuin myös työntekijän omassa verotuksessa, ja vastavuoroisesti myös se, milloin kyse on työntekijälle verovapaasta kustannusten korvauksesta. 

Kannanotossaan Verohallinto ei tarjoa yhtä yleistä sääntöä, jonka nojalla voidaan määrittää minkä tahansa työnantajan tarjoaman edun tai korvaaman kustannuksen verokohtelu. Sen sijaan kannanotossa käydään läpi joidenkin yleisimpien työnantajan korvaamien kustannusten verokohtelua voimassa olevan lainsäädännön sekä oikeus- ja verotuskäytännön pohjalta. Tällaisia kustannuksia ovat muun muassa työntekijän ja tämän perheen matka- ja muuttokustannukset, lasten koulutus ja hoito sekä erilaisten viisumi-, oleskelulupa- sekä muiden viranomaisasioiden hoitaminen. Merkityksellistä ulkomaantyöskentelystä johtuvien kustannusten korvaamisen verokohtelun kannalta on esimerkiksi se, miten kustannukset jakautuvat elantomenojen ja työstä johtuvien menojen jaottelussa. Merkitystä on lisäksi sillä, suuntautuuko työkomennus Suomesta ulkomaille vaiko ulkomailta Suomeen.

Verohallinnon kannanotto toimii hyvänä muistutuksena siitä, ettei työntekijälle tai tämän puolesta maksettavia korvauksia ulkomaankomennuksesta voida käsitellä yrityksen ennakkoperinnässä yhtenä könttäkorvauksena, vaan jokaisen suorituksen verokohtelu tulee määritellä itsenäisesti voimassa olevan verolainsäädännön sekä oikeus- ja verotuskäytännön avulla. Koska esimerkiksi matkakustannusten verotukseen vaikuttaa useampi eri osatekijä alkaen työkomennuksen kestosta, tulee työnantajan olla varsin kattavasti selvillä siitä, miten jokaisen työntekijän osalta kustannusten korvauksen käsittely verotuksessa järjestetään.