Työmarkkinatilanne elää murrosaikaa ja työehtosopimusten tulevaisuus on auki
Asiantuntijat
Suomen työmarkkinatilanne on erittäin jännittävä, sillä useampi toimiala on tällä hetkellä ilman työehtosopimusratkaisua. Tämä sinänsä ei ole epätyypillistä, sillä aika ajoin sopimuksettomassa tilassa on aiemminkin oltu vaikeiden työehtosopimusneuvotteluiden tuloksena. Oman erityisen mausteensa tähän syksyyn ja alkuvuoteen on kuitenkin tuonut se, että useammalla teollisuuden alalla työnantajaliitto on ilmoittanut irtautuvansa työehtosopimusneuvotteluista kokonaan ja pysyvästi.
Ensimmäinen ulostulija uutisen kanssa oli Metsäteollisuus ry, joka ilmoitti vuosi sitten historiallisesta päätöksestään irtautua kokonaan työehtosopimustoiminnasta. Metsäteollisuus ei enää neuvottele työehdoista, vaikkakin työehtosopimuksissa oli vielä voimassaoloaikaa. Jatkossa alalla neuvotellaan siis vain paikallisesti ja yrityskohtaisesti, ja näin onkin toimittu tämän vuoden aikana.
Pian tämän jälkeen (keväällä 2021) toinen Suomen suurimmista työnantajajärjestöistä, Teknologiateollisuus ry, ilmoitti irtautuvansa osittain työehtosopimustoiminnasta. Teknologiateollisuus ry:n hallitus päätti perustaa uuden työnantajajärjestön, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n, joka edelleen osallistuu TES-neuvotteluihin. Samalla Teknologiateollisuus ry itse lopetti työmarkkinaneuvottelutoiminnan ja sen jäsenyritykset saivat ja saavat valita, osallistuvatko ne valtakunnalliseen työehtosopimusneuvotteluun Teknologiateollisuuden työnantajat -järjestön kautta vai eivät.
Teknologiateollisuuden työehtosopimukset umpeutuivat marraskuun 2021 lopussa ja useammalla alalla syntyi sopimukseton tila, joka jatkuu tälläkin hetkellä. Sen lisäksi, että työehtosopimuksia ei ole syntynyt, liitto on jo aiemmin tiedottanut, että on epäselvää saavuttavatko sen tietyt työehtosopimukset kuten tietotekniikan palveluala tai suunnittelu- ja konsulttiala yleissitovuutta lainkaan.
Moni yhtiö pohtikin syksyn aikana kannattaisiko liittoon liittymisen ja siten järjestäytymisen kautta hakea selvyyttä työehtosopimusasiaan. Nyt kun neuvottelutulosta ei ole saavutettu tuloksia, ei järjestäytyminenkään vaikuttaisi tuovan nopeaa ratkaisua asiaan. Yleissitovuuden nojalla työehtosopimuksia noudattavat yhtiöt ovat niin ikään pohtineet kannattaako niiden siirtyä tässä tilanteessa pelkän lain noudattamisen varaan, vai tehdä jonkinlaisia yrityskohtaisia sopimuksia, tai sopia että tiettyjä työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan, kunnes tilanne selkiytyy.
Työnantajien kannattaa kartoittaa tilanne ja tahtotilansa huolellisesti. Kaikissa tilanteissa on tärkeää melko nopeastikin tehdä päätös työehtosopimusehtojen noudattamisen tai lain varaan jäämisen osalta ja huomiota on kiinnitettävä erityisesti kommunikaation sisältöön, jotta mitkään käytänteet eivät ainakaan vahingossa pääse vakiintumaan kenenkään työsuhteiden ehdoiksi. Esimerkiksi lomarahan maksaminen perustuu pääsääntöisesti vain työehtosopimusmääräyksiin, joten työehtosopimuksen yleissitovuuden poisjääminen saattaa pakottaa työnantajat pohtimaan halutaanko lomarahoja jatkossakin maksaa vai ei. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia ja ne on syytä pohtia tarkkaan ja mahdollisimman pian.
Aika näyttää mihin suuntaan työmarkkinatilanne kehittyy, ja tuleeko työehtosopimusneuvottelutoiminnasta aiemminkin poikkeus kuin pääsääntö. Tässä välitilassa työnantajien kannattaa olla valveutuneita tilanteen kehittymisen osalta.
