Onko yritykselläsi valmiudet vastata Whistleblowing-direktiiviin ja ilmoittajansuojaan?

Laista on annettu hallituksen esitysluonnos, mutta lakiesitys myöhästyy direktiivin määräajasta 17.12.2021. Vaikka lain voimaantulo ei tapahtuisi vielä 17.12.2021, ilmoittajansuojalaki tulee vääjäämättä pian voimaan, ja se tarkoittaa muutoksia monissa yhtiöissä. Hallituksen esitys ilmoittajansuojelulaista pyritään tämänhetkisen arvion mukaan antamaan viikolla 8.

Ilmoittajansuojalain mukaan kaikkien vähintään 50 työntekijää työllistävien yritysten tulee ottaa käyttöön sisäinen ilmoituskanava. Lakiehdotukseen sisältyy siirtymäaika, jonka mukaan säännöllisesti 50–249 työntekijää työllistävien organisaatioiden tulee ottaa ilmoituskanava käyttöön viimeistään 17.12.2023. 

Ilmoittaja, joka ilmoittaa rikoksista, rikkomuksista, väärinkäytöksistä tai muista teoista tai laiminlyönneistä lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa saa suojaa. Vaikka soveltamisalaa on rajattu tietyille sektoreille ja siten ilmoituskanavaan on tarkoitus ohjata vain tietyn tyyppisiä ilmoituksia, kuten esimerkiksi tuote- ja liikenneturvallisuuteen, ympäristönsuojeluun tai kuluttajansuojaan ja tietosuojaan liittyviä asioita, kaikkien yhtiöiden on hyvä huomata, että itse ilmoituskanavan perustaminen on pakollista kaikilla toimialoilla tuon 50 työntekijän rajan täyttyessä, eikä itse kanavan perustamista ole siten tehty toimialakohtaiseksi. 

Yhtiöiden on siis käytännössä hyvä huomata, että uuden lain velvoitteet tulevat voimaan paitsi nopeasti, myös erittäin laajasti.

Käytännössä työoikeudellisessa mielessä ilmoittajansuojasta tekee mielenkiintoisen se, että kanavan kautta asianmukaisen ilmoituksen tehneeseen ei voida tietyissä tilanteissa kohdistaa negatiivisia seuraamuksia kuten antaa varoitusta tai päättää ilmoittajan työsuhdetta. Mielenkiintoista kyllä, myös esimerkiksi päättämissopimuksen tarjoaminen ilmoittajalle on lueteltu kiellettynä vastatoimena. Edelleen on hyvä huomata, että suojan saamiselle ei näytä lakiehdotuksessa olevan asetettu minkäänlaista aikamäärettä. Näin ollen käytännössä saattaa syntyä epäselvyyttä sen osalta, millaisiin työnjohdollisisiin toimenpiteisiin, ja missä aikataulussa, työnantaja voi ilmoittajan osalta ryhtyä. Varmastikin syy-yhteys näiden asioiden väliltä on löydyttävä, eikä ajallinen yhteyskään voi olla ikuinen.

Ilmoituskanavan perustaminen tuo jonkin verran hallinnollista taakkaa yhtiöille, kun kanavia perustetaan ja henkilöstöä koulutetaan asiassa. Mutta ilmoituskanavalla on myös hyötyjä, joista merkittävin lienee se, että aiemmin oikeuskäytännössä ilmenneet työoikeudelliset ongelmat ratkennevat sen osalta, voiko työntekijä sivuuttaa koko työnantajaorganisaation ja tehdä ilmoituksen esimerkiksi suoraan valvovalle viranomaiselle tai julkistaa tiedot. Uuden ilmoittajansuojalain myötä nimittäin ilmoitus tulee ensisijaisesti organisaation sisäisen kanavan kautta, ja työnantajayhtiö pystyy siten kohdistamaan ilmoitukset tehokkaasti itselleen. Vasta jos ilmoituskanava puuttuisi, voisi ilmoituksen tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle. Näin ollen sääntely suojaa työnantajaa merkittävästi ja työnantaja saa ikään kuin tutkintamonopolin ainakin sen kolmen kuukauden ajaksi, jossa ilmoituksen johdosta olisi ryhdyttävä jatkotoimiin.

Monista yhtiöistä ilmoituskanava löytyy jo, ja lakiehdotus toisi selkeyttä myös siihen, miten olemassa olevien kanavien suhteen voidaan toimia. Myös konserniyhtiöille lakiehdotus sisältää ohjeistusta sen osalta, voidaanko konsernitasolle perustaa yhteinen ilmoituskanava.