Perinteiset yrityskaupparakenteet vaarassa KHO:n päätösten johdosta?

Ulkomaalainen ostaja on perinteisesti strukturoinut suomalaisen kohdeyhtiön hankinnan perustamalla Suomeen ns. hankinta- eli apuyhtiön. Apuyhtiö rahoitetaan omalla ja vieraalla pääomalla ja se toimii kohdeyhtiön osakkeiden ostajana. Osakeyhtiön ohella hankkivana yhteisönä on monissa tapauksissa käytetty ulkomaisen yhtiön Suomessa sijaitsevaa sivuliikettä. Nyt sivuliikkeiden käyttäminen hankkivana entiteettinä on haastettu Korkeimman hallinto-oikeuden toukokuussa 2016 julkaisemien vuosikirjapäätösten (KHO 2016:71 ja KHO 2016:72) perusteella (ks. tarkempi kuvaus kesäkuun verouutiskirjeestä). Myös tytäryhtiöiden käyttäminen hankkivana yhtiönä herättää jatkossa kysymyksiä.

Ratkaisussa 2016:71 KHO eväsi suomalaisen sivuliikkeen korkojen vähennysoikeuden, koska KHO ei pitänyt sivuliikkeellä olevaa konsernin sisäistä lainaa sille kuuluvana. KHO katsoi, että sivuliikkeen hankkimat kohdeyhtiön osakkeet eivät kuuluneet sivuliikkeen varoihin. Toisessa tapauksessa KHO arvioi järjestelyä kokonaisuutena ja totesi sen keinotekoiseksi ja siten veronkierroksi, vaikka sivuliikkeen toiminta oli ollut tosiasiallista ja osakkeiden kuulumista sivuliikkeelle ei kiistetty. KHO korosti kuitenkin liiketaloudellisten perusteiden merkitystä, erityisesti niiden vähäisyyttä, veronkiertopykälän soveltumisen kannalta.

Tuoreet ratkaisut kyseenalaistavat sivuliikerakenteiden hyväksyttävyyden yrityskaupparakenteissa. Lisäksi Verohallinto on 27.5.2016 julkaisemassaan tiedotteessa sekä myöhemmissä kannanotoissaan todennut, että kyseiset ratkaisut johtavat kymmenien vastaavien, jo olemassa olevien ja tulevien, järjestelyiden uudelleenarviointiin. Verohallinto on kuitenkin korostanut, että mistään automaattisista oikaisuista ei ole kyse vaan järjestelyjä arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

KHO:n päätösten jälkeen jää epäselväksi, rajoittuuko KHO:n linjaus sivuliikerakenteisiin vai koskeeko se myös apuyhtiöiden käyttöä ja laajemmin kaikkia järjestelyitä, joilla on ohuet liiketaloudelliset perusteet. Joka tapauksessa perinteiset yrityskaupparakenteet on syytä jatkossa suunnitella em. päätökset huomioiden. Erityisen tärkeä on varmistaa, että rakenteita suunniteltaessa ohjaavana tekijänä ovat riittävät liiketaloudelliset perusteet, ja että rakenteiden olemassaololle löytyy verotuksesta riippumaton substanssi. Suunnitellun järjestelyn hyväksyttävyys verotuksessa on jatkossa monessa vastaavanlaisessa tilanteessa syytä varmistaa Verohallinnolta etukäteen ennakkoratkaisuhakemuksella. Vaihtoehto ennakkoratkaisulle on syvennetyn asiakasyhteistyön sekä ennakoivan keskustelun mahdollisuus Verohallinnon kanssa, joista jälkimmäisen voi käydä myös anonyymisti asiamiehen välityksellä.