Kilpailukyvyn tehostaminen – mitä Suomessa tapahtuu?

09 marraskuuta 2016

Teea Kemppinen

Työllisyys ja kilpailukyky ovat olleet kuumia puheenaiheita Suomessa jo jonkin aikaa (siitä lähtien, kun nykyinen hallitus nimitettiin tehtävään toukokuussa 2015). Työntekijöiden ja työnantajien näkökulmasta muutoksia vaikutti tulevan runsaasti, mutta mikä oikeastaan muuttuu?

Hallituksen tavoitteina ovat Suomen talouden nostaminen kestävän kasvun uralle sekä korkeampi työllisyys. Käytännön työskentelynsä hallitus aloitti ilmoittamalla, että työaikaa pidennetään, ylityökorvauksia leikataan ja lomarahat poistetaan. Leikkausilmoitukset muodostuivat heti väittelyn aiheeksi erityisesti ammattiliitoissa, mutta myös poliittisesti, sillä hallitus ilmoitti tekevänsä muutokset yksipuolisesti pakkolailla, mikäli ammattiliitot eivät saavuta yksimielisyyttä asiasta.

Luonnollisesti, ehdotukset saivat aikaan väittelyn. Omasta mielestäni asiasta käyty keskustelu on oikeastaan ollut virkistävää ja kauan kaivattua, sillä Suomen poliittisella kentällä on ollut vallalla viime aikoina yksimielisyys (ts. tylsyys!) ja hallituksen ehdotukset saivat oikeastaan aikaan erinomaisen ja kauan odotetun julkisen keskustelun.

Sen jälkeen, kun hallitus esitti muutosehdotuksensa, ovat ehdotukset ehtineet jo unohtua tai niistä on päästy sopuun (esimerkiksi ehdotus ylityökorvausten leikkaamisesta on ilmeisesti haudattu), mutta suuria askelia kohti muutosta on tähän mennessä myös otettu. Jotta asia pysyy lyhyenä ja ytimekkäänä, alla on esitettynä, mitä Suomessa tapahtuu:

1: Kilpailukykysopimus

Ammattiliitot ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen ja solmineet kilpailukykysopimuksen. Kyseessä on kattosopimus, jolla nykyisten yleissitovien työehtosopimusten voimassaoloa jatkettiin 12 kuukaudella. Kilpailukykysopimuksen pääasiallisia muutoksia ovat:

  • Työtunteja pidennetään 24 tunnilla vuodessa, joka tarkoittaa kuuden minuutin pidennystä päivää kohden tai 30 minuutin pidennystä viikkoa kohden 1.1.2017 alkaen.
  • Palkkoja ei nosteta yleiskorotuksella
  • Lomarahoja vähennetään julkisella sektorilla 30 % (ei sovelleta yksityisellä sektorilla)
  • Jos vähintään 30 työntekijää työllistävä työnantaja irtisanoo työntekijän ja kyseinen työntekijä on ollut vähintään 5 vuotta saman työnantajan palveluksessa, työnantajan on tarjottava koulutusta työntekijälle. Koulutuksen on oltava arvoltaan työntekijän yhden kuukauden palkan verran.

2: Työsopimuslain muuttaminen

Hallitus on tehnyt lakialoitteen, jolla muutettaisiin työsopimuslakia, joka on Suomessa pääasiallinen työsuhteisiin sovellettava laki. Lakialoite on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä, jossa päätetään muutetaanko lakia vai ei. Jos hallituksen ehdotus hyväksytään, uudet säännökset tulevat voimaan todennäköisesti 1.1.2017. Työsopimuslain pääasiallisia muutoksia ovat:

  • Koeaikaa pidennettäisiin neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Jos työntekijä jää sairaslomalle tai perhevapaalle koeajan aikana, koeaikaa voitaisiin pidentää.
  • Ajanjakso, jonka aikana työnantajalla on velvollisuus tarjota työtä irtisanotulle työntekijälle (takaisinottovelvollisuus), lyhenisi yhdeksästä kuukaudesta neljään kuukauteen (ajanjakson pituus olisi kuusi kuukautta, jos työntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään 12 vuotta).
  • Työnantaja ei enää tarvitsisi perusteita määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle, jos sopimus on tehty työntekijän kanssa, joka on ollut pitkään työttömänä (12 kuukautta tai enemmän) ja jos kyseessä on enintään yhden vuoden määräaikaisuus.

Toivoa saattaa, mutta vielä on vaikeaa sanoa, onko muutoksilla merkittävä vaikutus Suomen kilpailukykyyn. Näkemykseni mukaan vaikuttaisi siltä, että muutokset voisivat tosiasiallisesti parantaa työmarkkinatilannetta ja työnantajan asemaa käytännön tasolla.

Ruohonjuuritasolla ainakin koeajan pidentäminen helpottaisi työsopimuksen osapuolia yhteensopivuuden arvioinnissa. Tämänhetkinen neljän kuukauden koeaika on hyvin lyhyt ottaen huomioon, että uudella työntekijällä kestää yleensä pidempään oppia uusi työnkuva, puhumattakaan siitä, että aidon lahjakkuuden osoittamiseen voi kulua vieläkin pidempi aika. Tilanne on ollut hankala molempien osapuolien kannalta, jos työntekijä on sairastunut koeajan aikana. Tällöin työntekijä ei saa kuvaa siitä, mitä työtehtävät pitävät sisällään, eikä työnantaja pysty arvioimaan, onko työntekijä sopiva työtehtävään.

Lisäksi yhdeksän kuukauden pituinen takaisinottovelvollisuus on liian pitkä. Tämä velvollisuus aiheuttaa tarpeettoman taakan työnantajille erityisesti suurissa yrityksissä, jotka työllistävät suuria määriä työntekijöitä. Toiset osastot eivät pysty rekrytoimaan uutta henkilöstöä, elleivät he käy läpi hyvin yksityiskohtaista tarkistuslistaa henkilöistä, jotka ovat irtisanottu, mistä toimesta heidät on irtisanottu ja milloin ja ovatko nämä henkilöt mahdollisesti edelleen työvoimatoimiston listoilla työnhakijoina. Takaisinottovelvollisuuden ajallinen lyhentäminen tarjoaa joustavuutta ja selkeyttä molemmille osapuolille.

Kirjoittajat