Työ- ja vero-oikeudellisia näkökulmia työpaikan joulunaikaan

08 joulukuuta 2015

Henkilöstön joululahjat ja pikkujoulut ovat tavallisia henkilökuntaetuja, joita työnantaja ja työntekijät odottavat vuosittain. Näihin liittyy myös työ- ja vero-oikeudellisia velvoitteita, jotka sekä työnantajien että työntekijöiden on hyvä huomioida.

Joululahjan veronalaisuus ja vakiintuminen

Pienten joululahjojen antaminen henkilökunnalle on perinne monilla työpaikoilla. Työnantaja varmasti haluaa, että valittu lahja on saajalleen mieluinen ja ilahduttava. Tämän lisäksi joululahjoja valittaessa työnantajan on hyvä myös muistaa, että kaikki lahjat eivät ole työntekijälle verovapaita, eivätkä välttämättä yhtiölle verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja.

Tavanomainen ja kohtuullinen merkkipäivälahja tai vähäinen muu lahja, joka on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena ei ole veronalaista palkkatuloa. Joululahjat on perinteisesti luokiteltu vähäiseksi verovapaaksi muuksi lahjaksi, jos kysymyksessä ei ole raha tai siihen verrattava suoritus ja jos joululahjan arvo on enintään sata euroa. Käytännössä tulkintaongelmia voi helposti syntyä siitä, mitä on katsottava muuksi rahaan verrattavaksi suoritukseksi.

Lahjakortit ja muut rahaan verrattavat suoritukset

Joululahjana annettava lahjakortti voidaan tietyissä tilanteissa katsoa rahaan verrattavaksi suoritukseksi, jolloin se on saajalleen kokonaan veronalaista palkkatuloa. Rahaan verrattavana lahjana pidetään esimerkiksi lahjakorttia, joka oikeuttaa sellaiseen esinelahjaan, jonka työntekijä saa vapaasti valita. Verohallinnon linjauksen mukaan ostokorttia ja muuta, kuin tietyn yksilöidyn esineen ostamista varten annettua lahjakorttia, samoin kuin helposti rahaksi muutettavaa lahjaa, esimerkiksi osaketta, on aina pidettävä veronalaisena tulona. Ratkaisevana tekijänä on pidetty sitä valinnanvapauden määrää, joka työntekijälle jätetään. Käytännössä työnantajat eivät annakaan työntekijöiden täysin valita omaa lahjaansa, vaan lahjakortti rajataan muutamaan tuotteeseen, joista työntekijä saa valita itselleen mieluisimman.

Joululahjakulujen vähennyskelpoisuus

Kaikki lahjaan liittyvät kulut eivät välttämättä ole työnantajalle verotuksessa vähennyskelpoista menoa. Työnantajayritys ei voi vähentää joululahjoihin kohdistuvaa arvonlisäveroa, koska arvonlisäverotuksessa lahjojen antaminen työntekijöille katsotaan omaan käyttöön tehdyiksi hankinnoiksi. Lisäksi saajan yksityismenoiksi tulkittavat lahjat eivät ole työnantajayhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia, vaikka ne verotettaisiinkin työntekijän ansiotulona. Tällaisia lahjoja voivat olla esimerkiksi työntekijälle ja hänen puolisolleen tai perheelleen kustannetut lomamatkat.

Joululahjojen antamisesta voi tulla sitova käytäntö

Jos henkilöstölle on annettu joululahja tai muu vastaava etuus jo vuosien ajan ilman merkittäviä poikkeamia käytännössä, joululahjojen antaminen on voinut muodostua työnantajaa sitovaksi käytännöksi. Tällöin työnantaja ei voi välttämättä enää yksipuolisesti muuttaa käytäntöä. Näin ollen työnantajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ja varmistaa, etteivät lahjaksi tarkoitetut työnantajan yksipuolisesti antamat edut muodosta epähuomiossa työnantajaa jatkossa sitovaa käytäntöä.

Pikkujoulukäyttäytyminen ja mahdolliset seuraukset

Pikkujouluissa voi syntyä joskus ainakin työnantajan kannalta hankalia tilanteita. Työpaikan normaalit käyttäytymissäännöt pätevät myös pikkujouluissa. Eräässä korkeimman oikeuden tapauksessa työntekijät olivat työaikana ilman työnantajan lupaa viettäneet työpaikalla pikkujoulua ja nauttineet työnantajan alkoholijuomia. Näin työpaikan turvallisuusriskit kasvoivat selvästi ja juhlaan osallistuneiden työtulos jäi luonnollisesti keskimääräistä pienemmäksi. Korkein oikeus katsoikin, että työnantajalla oli työntekijöiden menettelyn perusteella oikeus purkaa heidän työsopimuksensa. Työnantaja voi tarvittaessa myös ohjeistaa työntekijöitä esimerkiksi siitä, millainen alkoholikäyttäytyminen on sallittua, miten paljon työnantajan luottokortilla saa ostaa virvokkeita tai onko seuraavana päivänä oltava työkunnossa.

Käyttäytyminen saattaa kuitenkin tulla monesti arvioitavaksi. Todettakoon, että ainutkertaiset sopimattomat nimittelyt eivät lähtökohtaisesti riitä työsopimuksen päättämisperusteeksi, mutta näihinkin työnantajalla on puuttumisvelvollisuus. Mitä karkeampia sanontoja työntekijä käyttää, sitä enemmän niillä on luonnollisesti merkitystä kokonaisarvioinnissa. Kiihdyksissä tapahtuneita ja kertaluontoisia sanomisia arvioidaan kuitenkin pääsääntöisesti muita tilanteita lievemmin. Myös alkoholin käyttö saattaa olla joskus pikkujoulutunnelmissa lieventävä seikka.