Sijaisuuksien ketjuttamisen tarvetta on harkittava huolellisesti

18 marraskuuta 2015

Peräkkäiset määräaikaiset työsopimukset aiheuttavat säännöllisesti riitoja. Yksi erityinen kysymys riidoissa on se, kuinka kauan työntekijää voidaan käyttää eri vakinaisten työntekijöiden poissaolojen sijaisena. Korkein oikeus on hiljattain antanut kaksi ratkaisua, jotka selkeyttävät asiaa. Ratkaisujen mukaan määräaikaisuuksia ketjutettaessa yhtiön työvoiman tarvetta on tarkasteltava kokonaisuudessaan.

Jokaiselle määräaikaiselle sopimukselle, olivatpa ne peräkkäisiä tai eivät, tulee olla perusteltu syy. Jos määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle ei ole perusteltua syytä, sitä pidetään toistaiseksi voimassa olevana. Tällöin työsuhteen tulisi jatkua. Jos työnantaja antaa työsopimuksen päättyä, sitä voidaan pitää työsuhteen perusteettomana päättämisenä.

Sijaisuus on yksi yleisimmin käytetty syy määräaikaiselle sopimukselle. Sijaisia voidaan käyttää vakituisten työntekijöiden sairausajan poissaolojen, lomien tai vanhempainvapaiden aikana. Työoikeudessa on vallinnut laajalle levinnyt käsitys siitä, että peräkkäiset määräaikaiset sopimukset ovat perusteltuja, jos poissaoleva työntekijä voidaan yksilöidä ja osoittaa sijaisen tarve jokaiseen määräaikaiseen jaksoon. Tämän taustalla on ollut vanhempi korkeimman oikeuden ennakkotapaus (KKO 1996:105). Tapauksessa työntekijän yli kuuden vuoden aikana kertyneitä yli 90 peräkkäistä määräaikaista sijaisuuteen perustuvaa työsopimusta ei pidetty lain vastaisina, koska kukin sopimus oli tehty tiettyjen henkilöiden poissaolojen sijaistamiseksi.

Ratkaisun jälkeen ajat ovat jossain määrin muuttuneet. Uudemmassa oikeuskäytännössä on omaksuttu näkemys, jonka mukaan peräkkäiset määräaikaiset sopimukset – niiden määrä tai kokonaiskesto huomioon ottaen – voivat viitata pysyvään työvoiman tarpeeseen. Jos näin on, määräaikaiselle työsuhteelle ei ole perusteltua syytä. Työsopimuslain sanamuotoja muutettiin vuonna 2011 vastaamaan uudempaa oikeuskäytäntöä.

Käytännössä peräkkäiset sijaisuudet ovat koko ajan olleet yleisiä erityisesti julkisella puolella. Tuomioistuimissa on ollut tapauksia, joista työnantaja on voittanut osan ja hävinnyt osan.

Uusimmat korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2015:64 ja KKO 2015:65 voivat ravistella erityisesti julkista sektoria, mutta ne vaikuttavat myös yksityisen sektorin yrityksiin. Molemmissa tapauksissa työntekijät ovat toimineet pääasiassa vakituisten työntekijöiden sijaisina. Tapauksessa KKO 2015:64 työntekijällä oli 22 peräkkäistä määräaikaista työsopimusta viiden vuoden aikana ja tapauksessa KKO 2015:65 työntekijällä oli puolestaan 64 peräkkäistä määräaikaista sopimusta lähes 17 vuoden aikana. Työntekijöiden tehtävät olivat pysyneet samoina eikä sopimusten välillä ollut käytännössä taukoja. Ratkaisuihin vaikuttivat tapausten tietyt erityiset olosuhteet, mutta yhteistä molemmissa ratkaisuissa oli sijaisuuksien käytön yksityiskohtainen tarkastelu. Molemmissa katsottiin, että vaikka jokaisen yksittäisen sopimuksen taustalla oleva poissaoleva työntekijä voitiin tunnistaa, järjestelyt kuitenkin kokonaisuutena viittasivat siihen, että työnantajalla oli pysyvä työvoiman tarve. Työnantaja velvoitettiin kummassakin tapauksessa maksamaan korvausta työntekijälle.

Edellä mainitun osalta on hyvä huomata, että molemmissa tapauksissa käräjäoikeudet olivat hylänneet kanteet ja vain toisessa (KKO 2015:64) hovioikeus käänsi käräjäoikeuden ratkaisun. Se, että toisessa jutussa hovioikeus ei pitänyt 17 vuoden ajan kestäneitä peräkkäisiä määräaikaisuuksia lain vastaisina, antaa viitteitä siitä, että tilanne ei ollut aikaisemmin niin ongelmallinen. Vanhalla ennakkotapauksella KKO 1996:105 oli merkittävää painoarvoa siitä huolimatta, että tapausta oli kritisoitu jo pidemmän ajan.

Tapausten perusteella voidaan ennakoida, että nämä ratkaisut tulevat vaikuttamaan määräaikaisten työsopimusten käyttöön. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että peräkkäiset sijaisuudet olisivat kiellettyjä, mutta ketjun pidentyessä sijaisten tarvetta tulisi tarkastella erityisen huolellisesti.

Kirjoittajat:

Esa Airola, asianajaja, varatuomari 
Maisa Nikkola, osakas, asianajaja