Teknologiajuristi vastaa helmikuu 2014

04 maaliskuuta 2014

Kimmo Reina

Mitä laki sanoo joukkorahoituksen keräämisestä? Mitä ongelmia voi tulla, jos suomalainen kasvuyritys haluaisi lähteä kehittämään peliä tai verkkopalvelua joukkorahoituksella?

Joukkorahoituksesta (crowdfunding) on tullut varteenotettava rahoitusvaihtoehto suomalaisillekin kasvuyrityksille varsinkin, kun parin viime vuoden aikana markkinoille on tullut erilaisia joukkorahoitusalustoja helpottamaan joukkorahoituksen keräämistä. Mikään ei kuitenkaan estä joukkorahoituksen keräämistä myös tällaisten alustojen ulkopuolella.

Joukkorahoitusta keräävän yrityksen näkökulmasta sen on noudatettava samoja säännöksiä riippumatta siitä, tapahtuuko joukkorahoitus jonkun joukkorahoitusalustan kautta vai niiden ulkopuolella. 

Suomessa ei ole mitään yksittäistä joukkorahoitusta silmällä pitäen laadittua lakia, vaan joukkorahoitusta kerättäessä on otettava huomioon useita eri säännöksiä, joukkorahoituksen toteuttamistavasta riippuen. Tässä vastauksessa käsitellään tärkeimpiä Suomessa huomioon otettavia lakeja joukkorahoitusta keräävän yrityksen näkökulmasta. Mikäli rahoitusta pyritään keräämään myös Suomen ulkopuolelta, samalla on huomioitava myös kyseisten muiden maiden lait, jotka saattavat asettaa lisävaatimuksia Suomen lainsäädäntöön verrattuna.

Joukkorahoitus on usein tapana jakaa kahteen pääryhmään: palkintomuotoiseen joukkorahoitukseen (rewards based crowdfunding) ja sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen (equity based crowdfunding).  

Palkintomuotoisen joukkorahoituksen ajatuksena on, että rahoituksen kerääjä lupaa rahoituksen tarjoajille rahoituksen vastikkeena jonkin palkinnon, tyypillisesti kyseisellä joukkorahoituksella kehitetyn tuotteen tai palvelun. Tällöin on olennaista, että kunkin rahoittajan saaman palkinnon arvo vastaa häneltä kerättyä rahoitusta. Muutoin kysymyksessä olisi rahankeräys, joka on Suomessa luvanvaraista ja johon ei voi saada lupaa, jos rahoitusta kerätään esim. pelin kehittämiseen osana voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa.

Palkintomuotoista joukkorahoitusta voidaan käyttää esim. pelin kehittämiseen, jos kullekin rahoittajalle luvataan toimittaa häneltä saadun rahoituksen arvoa vastaava peli tai muu rahanarvoinen palkinto. Kysymys on tällöin juridisesti ennakkotilauksesta. Jotta rahoituksen kerääjä ei riko lakia, sen on luonnollisesti myös pystyttävä toimittamaan rahoittajilleen lupaamansa palkinnot.

Jotta kerättävä rahoitus riittää luvatun tuotteen tai palvelun kehittämiseen, palkintomuotoinen joukkorahoituskierros ei tule yleensä voimaan, ellei sillä saada kerättyä tiettyä minimimäärää rahoitusta. Koska rahoituksen tarjoajat palkintomuotoisessa joukkorahoituksessa ovat useimmiten kuluttajia, kuluttajalle lopulta toimitetun palkinnon vastaavuutta suhteessa yrityksen kuluttajille rahoitusta kerättäessä antamiin lupauksiin arvioidaan kuluttajansuojalain näkökulmasta.

Sijoitusmuotoisessa joukkorahoituksessa rahoituksen tarjoaja saa vastikkeeksi kohdeyhtiön osakkeita ja näin ollen mahdollisuuden hyötyä niiden mahdollisesta tulevasta arvonnoususta. Sijoitusmuotoista joukkorahoitusta kerättäessä on huomioitava erityisesti arvopaperilainsäädännön vaatimukset.

Arvopaperimarkkinalain mukaan arvopapereiden (kuten osakkeiden) tarjoaminen yleisölle edellyttää lähtökohtaisesti Finanssivalvonnan hyväksymän esitteen laatimista, vaikka osakkeita ei olisikaan tarkoitus listata. Esitevelvollisuudesta on kuitenkin olemassa eräitä poikkeuksia, joita noudattamalla joukkorahoitus voidaan yleensä järjestää ilman esitevelvollisuutta. Näistä poikkeuksista tärkein tyypillisen joukkorahoituskierroksen kannalta on annin kokoa koskeva poikkeus. Jos osakeannilla on tarkoitus kerätä 12 kuukauden aikana alle 1,5 miljoonaa euroa, osakkeita voidaan tarjota yleisölle ilman esitevelvollisuutta.

Vaikka sijoituspohjainen joukkorahoituskierros voidaankin järjestää ilman esitevelvollisuutta pitämällä sen koko alle 1,5 miljoonassa eurossa, osakkeita yleisölle tarjottaessa on siitä huolimatta noudatettava arvopaperimarkkinalain yleisiä velvollisuuksia.

Osakeantia markkinoitaessa on ensinnäkin pidettävä sijoittajien saatavilla tasapuolisesti riittävät tiedot sellaisista seikoista, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan osakkeiden arvoon. Saatavilla pidettävien tietojen sisältö riippuu esim. kohdeyhtiön kehitysvaiheesta. Osakeantia markkinoitaessa ei myöskään saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.

Käytännössä sijoitusmuotoista joukkorahoitusta harkittaessa on myös syytä pohtia potentiaalisesti hyvinkin suuresta osakasmäärästä aiheutuvia haasteita yhtiön hallinnon ja esim. mahdollisen tulevan exitin kannalta. Yleensä nämä haasteet pyritään ratkaisemaan osakassopimuksella tai vastaavalla asiakirjalla, joka rahoittajien on allekirjoitettava osana sijoitusprosessia. Tällaisessa asiakirjassa voidaan esim. rajoittaa rahoittajien äänioikeutta ja velvoittaa heidät hyväksymään exit-transaktio samoilla ehdoilla muiden osakkeenomistajien kanssa tietyn osakkeenomistajaenemmistön niin päättäessä.

 

Kimmo Reina, asianajaja, Bird & Bird

Kirjoitus on julkaistu Tietoviikko-lehden Teknologiajuristi vastaa palstalla helmikuussa 2014.  Palstalla Asianajotoimisto Bird & Bird Oy:n teknologiajuridiikan asiantuntijat vastaavat Tietoviikon lukijoiden esittämiin teknologiasektoria koskeviin juridisiin kysymyksiin.

Kirjoittajat